Tiedättekö, että auton vaihto saattaa aiheuttaa äkillistä kaljuuntumista ja hiusten lähtöä. En voi sanoa, että minua ei olisi varoitettu, mutta silti se iski kuin raskaansarjan nyrkkeilijän oikea koukku leukaperiin tai salama kirkkaalta taivaalta. Asia nimittäin tuntuu olevan niin, että kolmea lasta ei saa mahtumaan farmari-auton takapenkille.
Kävin koeajamassa Skoda Kodiaqin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tätä vaihtoa olin suunnitellut viimeiset kolme vuotta ja päättänyt, että seuraava automme olisi Skoda Kodiaq. Mutta vaikka Skoda Kodiaqin takapenkillä mahtuisi karhu nukkumaan kevyesti talviuniaan, niin kolmea lasta ei sinne saa mahtumaan, jos nämä istuvat turvaistuimissa.
Mielessäni on alkanut välkkyä mielikuva, kun ajan yksikseni perhemarketin pihaan ajaen Ford Smaxia tai Volkswagen Tourania tai jotain muuta tila-autoa, ja jokainen marketin pihalla oleva kääntyy tuijottamaan minua. Mielessään heistä jokainen miettii, että tuossa menee faija isolla äffällä. Tämän mielikuvan takia olin tahtonut välttää vastaavan luokan tila-autoja viimeiseen asti. Näyttää kuitenkin siltä, että tila-auto it is!
Näissä hieman surullisissa tunnelmissa soitin Viljakaiselle, jonka kanssa olin sanan, jos toisenkin vaihtanut autoista.
”Ei helvetti,” hän sanoi kuultuani tilanteesta. ”Nyt lähdetään retkeilemään.”
Vastustelin. Retkeily kuulosti mukavalta ajatukselta. Mietin mielessäni, kuinka joisin kaljaa auringon nousuun. Ainoa este matkassa oli se, että miten kommunikoisin asian vaimoni kanssa, joka oli ties monennellako viikolla raskaana. Jääkiekkotermein taklasin tämän sanomalla, että Viljakainen tarvitsi hieman juttukaveria, kun kotona meni huonosti ja voisin ottaa Hertan mukaan. Hertta oli pitkään inttänyt, että pääsisi viettämään yön teltassa.
Illalla tekstasin Viljakaiselle, että poistumislupa oli myönnetty minulle ja Hertalle.
”Yes boss. Aamulla lähtö kymmenen sharp,” Viljakainen ilmoitti.
Se, on melkein Hertan lounasaika mietin ja kävin nukkumaan.
paivaperho.wordpress.com 