Lajunen: Kriisiviestintää äitienpäiväorganisaatioihin

Tämä kevät on kuljettu kriisistä kriisiin. Ensin tuli korona-kriisi, siitä seurasi talouskriisi ja ollaan tässä koettu Sofia Belorfin ja Niko Ranta-ahon parisuhdekriisikin. Kahteen ensimmäiseen syyllinen on koronan mokoma, joka on luonteeltaan huikentelevainen. Jälkimmäisessä huikentelevaisuuteen taitaa syyllisiä olla ihmiset, eikä koronaa voi syyttää laisinkaan.

Aiemmin kirjoitin siitä, kuinka olen kehittänyt oman kuplani, jossa en seuraa uutisia. Tämä kupla on viime aikoina sanonut iloisesti poks. Olen päässyt kärsimään taas uutisähkystä. Pohdiskelin mielessäni, että onko media hoitanut tehtävänsä moitteettomasti. Kaikki uutisvirta on ollut täynnä uutisia koronasta. Minua on alkanut ahdistaa ja ärsyttämäänkin. Kysyin Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessori Turo Uskalilta, mitä mieltä hän on median toiminnasta.

”Uutismedian tehtävänä on välittää uutta ja merkityksellistä tietoa kansalaisille. Etenkin kriisiaikoina uutismedian merkitys korostuu. Televisiouutisten, TV:n erikoislähetysten sekä ajankohtaiskeskustelujen merkitys luotettavan tiedon välityksessä kasvaa. Mielestäni suomalainen uutismedia ei ole Covid-19 pandemian uutioinnissaan lietsonut missään vaiheessa paniikkia, vaan journalistien työ on koko ajan perustunut faktapohjaiseen tietoon,” kuului vastaus.

Media on hoitanut hommansa mallikkaasti. Sen sijaan THL:n ja muiden virkamiesten toiminta on ollut vähän niin ja näin. Jotenkin on olo, että tietoa tulee hirvittävät määrät, mutta virkamiehet eivät sano mitään ja kun lopulta sanovat, niin mutisevat vallan omituisia. Aluksi koronan ei pitänyt tulla tänne Pohjolan perukoille lainkaan, vaan tuli sittenkin. Laumasuojaa ei kuulemma haeta, mutta toimet viittaavat siihen.

Ihmekös tuo, että vaimoni on ollut viime aikoina valmis asettelemaan foliohattua päähäni. Minulla on ollut vahva tunne siitä, että minulle ei kerrota kaikkea. Enkä muuten ole ainoa. Muidenkin suomalaisten luottamus päättäjiin sekä viranomaisiin heikkeni huhtikuussa, uutisoi Uutissuomalainen. Olisiko annos avoimuutta ollut paikallaan? Soitin kriisiviestinnän asiantuntija Katleena Kortesuolle ja kysyin asiasta:

”Suomessa on ollut selkeästi johtajuusvaje. Selkeämpää olisi ollut, jos hallitus olisi ottanut vastuun päätöksistä. Hallitus olisi voinut esittää THL:n luvut ja kertoa, mihin pohjautuen päätökset ovat tehty. Kenelläkään ei olisi ollut nokan koputtamista. Nyt on menty THL:n asiantuntijoiden selän taakse,” hän vastasi. ”THL ja ministeriöt eivät ole olleet myöskään valmiita myöntämään virheitään. Koronan ei pitänyt tulla Suomeen, sitten tuli. Maskeja ei tarvitse käyttää, vaikka tutkimukset selvästi viittaisivat tähän.”

Ripaus avoimuutta olisi paikallaan. Tähän olisivat olleet tyytyväisiä niin media kuin tavallinen Matti Meikäläinenkin. Koripallossa nostetaan käsi ylös virheen merkiksi.

Näin äitienpäivän kynnyksellä en malttanut olla kysymättä Korteensuolta neuvoja, mikäli jollekulle olisi käynyt niin hassusti, että äitienpäivälahjan hankinta olisi unohtunut. Edes rautainen kriisiviestinnän ammattilainen ei keksi ratkaisua, miten viestiä tämän kaltaisessa kriisissä.

”Mutta ei hätää. Vielä ehtii ostaa, vaikka lahjakortin ja tulostaa sen,” hän keksii.

Hyvää äitienpäivää kaikille henkilöille, jotka tunnustautuvat äideiksi.

Lajunen: Etähaleja ja raikasta sisäilmaa

Tahdotko kokeilla benji-hyppyä?

Minä en.

Suomi on selviytynyt tällä hetkellä koronasta suhteellisen vähin vaurioin. Silti, kun luen erilaisia kannanottoja siitä, että pitäisikö koulut avata vai ei, niin mieleeni tulee benji-hyppy. Kouluun paluu tuntuu vähän samanlaiselta extremeltä. Kaipaan luokkaani, mutta en hinnalla millä hyvänsä.

Ensin meidät pelotellaan pysymään kotonamme. Ja kun me pysymme kotona, koska on tämä korona, niin HUS:n Asko Järvinen alkoi pohdiskella, että nythän tämä ei tartu kehenkään. Pitäisi kyllä saada tarttumaan.

Iltiksen Lauri Nurmi pohdiskeli, että mitä kymmenestä maikasta, jos samalla pelastetaan parin lapsen henki. Mainio kirjoitus ja näkökulma, mutta mitä, jos siinä samalla joku jää isättä tai äidittä. Kansankynttilöilläkin lienee perhettä, jotka jäisivät kaipaamaan.

Rokotetta ei voida laittaa eettisistä syistä markkinoille ilman pitkiä kliinisiä testejä, mutta pari viikkoa koulussa kuulostaa kansalliselta rokotusohjelmalta.

Lastenlääkärit suosittelevat, että koulut avataan. Samaan aikaan kuulin tarinan lapsesta, joka ei ollut päässyt lääkäriin. Syynä oli, että ei haluttu ottaa riskiä turhista tartunnoista. Tämä on jollain lailla paradoksaalista, mielestäni. Koulut ovat ilmeisesti turvallisempia paikkoja kuin nämä lääkäritalot. Olisikohan turvallisempaa hoitaa myös vanhukset näissä raikkaan sisäilman laitoksissa?

Kuva: Niina Sivonen

Marin naisistoineen piti eilen mööten, joka oli suunnattu lapsille. Aivan mainio juttu. Tässä oli kuitenkin Putinin henkeä, kun miettii, että kysymysten joukkoon oli putkahtanut vain mukavia kysymyksiä. Niinpä Marin ministereineen kertoivat kuorossa, kuinka mukavaa frendejä on nähdä nyt vain etänä, mutta parin viikon päästä on kuitenkin ehkä mahis nähdä kavereita ihan livenä.

Jos me Suomessa olemme alkaneet pohtia avaamista, niin samaa ollaan pohdittu Saksassakin. Saksan oma Sanna Marin, Angela Merkel jyrähti tähän, että tämä ei ole mikään pikajuoksu. Tämä on maraton.

Epidemian huippu on THL:n päähefe Järvisen mukaan edessä vasta syksyllä, joten henkistä kestävyyttä tarvitaan. Ripauksen inhimillisyyttä hän toi keskusteluun sanomalla, että henkilökohtaisesti sallisi seitsenkymppisten nähdä lastenlapsiaan, jos näin tahtovat.

Aimo ripauksen komiikkaa kaiken kauheuden keskelle on tuonut Donald Trump. Hän pohti, olisiko desifiointiaine pelastus koronaan, jos sitä ruiskutettaisiin suoraan keuhkoihin. Tämä on onni nimimerkeille Jarkka ja Niemisen Kalle, terveiset vie siis siltojen alle. He ovat desifioineet vartaloaan jo vuosikymmeniä erinäisillä vahvemmilla alkoholiaineksilla. Tässä voisi olla uusi markkinarako Altialle, juotava käsidesi.

Lajunen: Lumiukkoja ja muita huhtikuisia joulutarinoita

Talvi tuli huhtikuussa. Olisipa aika mahtava aloitus romaanille.

Teimme tänään lumiukon ja lapset pääsivät pulkkailemaan. Vantaan SM-hiihdot olisi ollut kelien puolesta parempi järjestää nyt kuin tammikuussa.

Venetsiassa uivat delfiinit, ainakin somessa. Jos ei nokakkaat nisäkkäät siellä uikaan, niin kaloja sieltä voi ainakin bongata. Kyllä on maailma kallellaan. Enää puuttuu, että Itämeressä voisi nähdä kahdenkymmenen sentin jälkeen, mihin sukeltaa. Tästäpä ei ole uutisoitu.

Pääsiäinen oli ja meni. Juha Mieto lienee syönyt mämmiä taas niin monta rovollista, että suomalaisessa metsätaloudessa nähtiin hetkellinen piikki, kun pahvin kulutus nousi. Ihmiset ulkoili, minäkin ulkoilin ja yöt kirjoitin. Kirjoitin mielestäni ihan hemmetin hyvän jutun jalkapallomaalivahdeista.

Näin kurjina aikoina kaipaan elämääni viihdettä. Enemmän kuin ehkä koskaan. Samalla olen kirjoittanut enemmän kuin koskaan ennen. Ja lukenut ihan hävyttömän vähän. Tätä kadun.

Mutta soitin viikolla Heikki Luomalle. Lempeä-ääninen mies vastasi puhelimeen ja puhuimme kirjoittamisesta mukavia pidemmän aikaa. Hänestä kuulemme blogini tiimoilta myöhemmin. Mutta tärkein neuvo, jonka häneltä sain on se, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ehkä olen siis oikealla tiellä.

Jos kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, niin elämään oppii elämällä. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Jännittäviä, ahdistavia, ehkä pelottaviakin, mutta silti nämä ajat ovat täynnä elämää.

Lajunen: Pönttöjä aatoksia

Viikko sitten luin kaverini Lärväristä päivityksen, että hän elää omassa kuplassaan, johon ei korona pure. Viisas ihminen. Ihmettelin suuresti.

Parisen viikkoa olen suorastaan ahminut uutisia. Osoittautui, että korona-uutiset toimivat vähän samalla lailla kuin jouluruoka. Kun niitä on syönyt tarpeekseen niin ei tee vuoteen mieli kinkkua eikä laatikoita. Vähän samankaltaiseen lopputulemaan olen tullut korona-uutisoinninkin kanssa.

Sen verran olen seurannut maailman menoa, että olen noteerannut, että ihmisillä on ollut vaikeuksia pysyä kotona. Minulla ei tällaista ongelmaa ole koskaan oikeastaan ollut, liiankin hyvin olen viihtynyt, aina. Nyt siis olen saanut jäädä himaan ihan valtiovallan siunaamana.

Samalla, kun sosiaalinen preesensini on kaventunut entisestäänkin on fyysinen preesensini, varsinkin keskivartalon kohdalta, kasvanut. Ilmeisesti kohtalontovereita on muitakin. Ainakin Livertimessä Juho Romakkaniemi valitteli, että hän on lihonut kilo per päivä vauhtia. Kahdessa viikossa Romakkaniemi on siis lihonut 14 kiloa. Terve!

Itse söin toissapäivänä kymmenen pullaa. Ei ole tehnyt mieli käydä vaa’alla.

Kukaan ei ole varoittanut tästä koronaviruksen salakavalasta oireesta: kotikaranteeni kasvattaa elopainoa noin kilon vuorokaudessa! 😬

— Juho Romakkaniemi (@Romakka) March 22, 2020

Joukossamme saattaa olla joitakin, joita ihan erityisesti haittaa se, että joutuu pysymään kotona vaan. Itsekin joskus tällaiseen ajatusketjuun on harhautunut tässä männä päivinä. Olen kuitenkin palauttanut silloin mieleeni Viktor Franklin opit siitä, miten hän selvisi keskitysleirillä. Hän muodosti itselleen jokaiseen päivään rutiinit, joita seuraamalla pysyi selväjärkisenä.

Omat olosuhteemme tuskin muistuttavat keskitysleiristä, mutta samalla tavalla käsillämme olevassa kriisissä on vaikea suhtautua huomiseen, kun sen eteen laskeutuu usvainen verho, jonka läpi ei tahdo nähdä. Senpä tähden selviytyäksemme meidän tulee luoda rutiinit tänään, jotta tiedämme, että ainakin ne säilyvät huomiseen.

Näitä mietin, kun täytin terassilla savustuspönttöä tarjouksesta ostetulla lohella ja pöntöstä leijaili samaan aikaan kitkerän ja makean savun tuoksu nenääni. Ajattelin, että on se hyvä, että tässä maailmassa on jotain pysyvää. Ehkä tämä on niitä rutiineja, jotka pitävät minut edes osittain selväjärkisenä.

Lajunen: Rakkaudella vanhemmille

Viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka Suomessa koronaa ei oteta tosissaan. Aika paljon on viikossa muuttunut, nyt otetaan. Kaikista merkittävimmin tämä näkyy kauppojen hyllyillä, joilta loppui toalettipaperi ja siinä, että yli 70-vuotiaita velvoitettiin pysymään kotona.

Ei ole mennyt kuin Strömsössä. Vähän niin kuin kirppuja paimentaisi, kommentoi joku Twitterissä eli kotoisasti livertimessä Ilta-Sanomien mukaan. Tämä on totta!

Harvalla lienee epäselvää se, että tilanne on oikeasti vakava niin ihmisille, terveydenhuollolle kuin taloudellekin. Hauska yksityiskohta on muuten se, että kun Paavo Väyrynen ilmoitti aamupäivällä lähtevänsä Keskustan puheenjohtaja kisaan niin iltapäivällä hallitus päätti sulkea yli 70-vuotiaat koteihinsa. Tarvittiin siis valmiuslakia pysäyttämään Paavo!

Olemme kohdanneet tänä aikana monia loppuja, mutta se tarkoittaa myös uusia alkuja. Toivottavasti! Poikkeuksellinen tilanne voisi avata täysin uusia tapoja yrittää, nyt vain byrokratian pitäisi olla riittävän ketterää, että startuppeja voisi ponkaista käyntiin helposti.

Nyt ei ole aika rikkoa vaan rakentaa ja yhdistää. Minua jotenkin liikutti, että Jussi Halla-ahokin antoi hallitukselle tukensa tässä vaikeassa tilanteessa. Mielestäni, se, jos mikä on merkki yhteen hiileen puhaltamisesta. Me olemme tässä veneessä yhdessä.

Meidän perheessä kaivataan hirveästi isovanhempia. Niin pienet kuin isotkin. Soittelemme päivittäin WhatsApp-puheluita, jotta sekä mummit että ukit ja lapsenlapset ja lapset kohtaavat. Presidentti Niinistön sanoin fyysinen etäisyys luo henkistä läheisyyttä.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että ikävä on suuri vanhempieni saunan löylyjä ja juttuhetkiä isän kanssa, äidin kolinaa ja touhukasta puuhailua. Niitä kaikkia piti itsestäänselvyyksinä ja nyt yht’ äkkiä ymmärtää kuinka korvaamattomia ne olivat ja ovat.

Jaksakaa jaksaa niin kyllä tästä selvitään. Voimia kaikille!

Lajunen: Pullollinen koronaa

”Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla…”

Näin lauloi Eppu Normaali vuonna 1980 ydinvoimasta.

”Korona leviää
Jotkut siitä selviää
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla…”

Näin voisi laulaa Eppu Normaali 2020-luvulla.

Suomalaisessa tiedottamisen kulttuurissa on jotain kummallista. Tuntuu, että kriiseistä tiedottaminen on jumittunut jonnekin 1970-luvulle.

Tiesitkö, että yksin Tukholman alueella on yksin 60 korona-tartuntaa? Todennäköisesti tiesit.

Tukholmaan on matkaa hieman vajaat 400 kilometriä.

Ruotsalaiset ovat oikeasti huolissaan koronasta. Siellä korona-tartuntoja on niin paljon, että lieväoireisia ei edes testata, vain hoitohenkilökunta.

Me täällä Suomessa emme tunnu olevan kovin huolissaan. Tartuntatautien asiantuntijakin Pasi Penttinen on sitä mieltä, että eurooppalaiset suhtautuvat tautiin liian lempeästi.

Minä olen sitä mieltä, että suomalaiset suhtautuvat tautiin liian lempeästi. Luin tähän koronaan liittyen Twitteristä, että jonkun mielestä pelko on huono tunne. Myönnän, on kurja, sehän on negatiivinen. Jos hän ei tahdo pelätä, toivottavasti kuitenkin huolehtii edes hygieniastaan.

Opetusministeri Li Andersson kommentoi, että flunssassa ei saa tulla töihin. Saa nähdä, että toimiiko tämä neuvo ahkeriin suomalaisiin.

Me emme tiedä, onko korona vakava, mutta tiedämme sen, että se voi olla. Silti me suomalaiset matkustamme yhä kuten ennenkin, jos vain voimme. Ehkä ei kannattaisi.

Ehkä me emme suhtaudu tähän tarpeeksi vakavasti. Se, jos jokin itseäni harmittaa. Minulla on kaksi pientä lasta ja iäkkäät vanhemmat. Lapseni ovat todennäköisesti turvassa, vanhempani välttämättä ei. Omastakaan puolestani en voi olla varma.

Suomessa THL ja valtiovalta ovat mielestäni suhtautuneet tähän suhteellisen lungisti. Ehkä olisimme voineet olla vähän rajumpia, vaikka jolle kulle saattaa tulla paha mieli. Toivottavasti tämä ei ole suomalainen eläkeratkaisu…

Italia on seis, Kiina on seis, ehkä pian Yhdysvallatkin.

Bill Gates säätiöineen on vuosia tehnyt töitä toistaiseksi nimeämättömän taudin eteen.

”Koronavirus vaikuttaa taudilta, jota olemme pelänneet”, hän on sanonut.

Yhdessä tuttavani lapsen koulussa järjestettiin nyyttärit eilen. Nyyttärit! Olikohan nyyttärieväiden joukossa käsidesi tai saippua?

Onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy. Tutkimusmatkailija Degermanin kirjajulkkarit peruttiin, koska niin moni yritys ja koululuokka eivät osallistuneet tilaisuuteen viruksen pelossa.

Ai niin. Äiti, sulla on se teatteri perjantaina, peru se!