Kuka, mitä, miksi, häh?

Olen Petri Lajunen. Perheen isä, opettaja ja kirjoittaja. Tutkimusmatkani jokaisella polulla on kesken ja joka päivä opin uutta. Ja tämä on minun blogini.

Opiskelen äidinkielen opettajaksi ja näitä kahta viimeksi mainittua eli isyyttä ja kirjoittamista päivittäin. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja tarinoita, mutta vihannut kielioppia. Kukapa olisi uskonut, että opetan jonain päivänä possessiivisuffiksia. Sen ei pitänyt olla minun juttuni.

Olen nuoresta asti harrastanut pallopelejä ja voimailua. Sattuneesta syystä harrastaminen on toukokuun 2016 jälkeen vähentynyt huomattavasti. Täydellisen ihana tyttäremme syntyi keskellä helteistä toukokuuta ja valoittava poikamme saapui tuomaan valoa kesken pimeimmän syksyn isäinpäivänä 2018.

Silti yhä vieläkin nautin tavattoman paljon, kun tunnen puhtaan jään tuoksun nenässäni ja tumma kiekko sanoo: ”klak” osuessaan jään pintaan. Tai siitä, kun tunnen malmin painon selässäni tai rintaani vasten.

Samalla tavoin nautin siitä, kun sanat osuvat kohdilleen. Putoilevat paikoilleen kuin ensilumi maahan.

Miksi?

Kirjoitan, koska liian vähän löytyy sellaisia juttuja, joita itse haluaisin lukea. Se on ymmärrettävää. Elämmehän 24/7 yhteiskunnassa, jossa aikaa rauhalliselle jutun rakentelulle on usein liian vähän.

Minä ajattelen niin kuin edesmennyt toimittaja Perttu Häkkinen, että jutut ovat kuin taideteoksia. Niitä lukiessa voi oivaltaa jotain uutta. Uskon, että taitavasti rakennettu juttu, jossa kuvat ja teksti kulkevat käsi kädessä on kuin hyvä musiikkikappale.

Mitä?

Pyrin käsittelemään blogissani asioita viihdyttävästi ja huumorin keinoin. Esimerkkinä tästä kirjoitin suhteellisen kuivan jutun median murroksesta.

Huumoria olen käsitellyt aiemminkin kuolemanvakavasti. Sillä huumori niin kuin Palmukin ovat tärkeitä minulle. Aiheeni löytyvät niin yhteiskunnasta, urheilusta kuin kirjallisuudestakin.

Tämä on matkan alku ja toivon, että niin minä kuin bloginikin kehittymme ajan kanssa. Yhdessä teidän kanssanne.

Ai niin…

Vaikka kuvani ovat usein mustavalkoisia niin maailmani ei ole.