Maalivahdit – jääkiekon yksinäiset

Pihapeleissä se olin minä. Se pullukka, joka laitettiin maaliin. Suurin idolini oli Patrick Roy. Roy luisteli aina viivojen yli varoen osumasta niihin, puhui tolpille ja puki varusteet päälleen jokaiseen peliin täsmälleen samassa järjestyksessä. Kaiken muun lisäksi hän voitti oikeastaan kaiken, mitä maalivahti voi NHL:ssä voittaa. Siitä lähtien olen rakastanut heitä, maalivahteja.

Kuva: Riku Laukkanen

Maalivahdin roolissa on jotain runollista. He ovat yksilöurheilijoita joukkuelajissa, sanotaan.

”Se pitää hyvin pitkälle paikkansa. Valmennusprosessikin maalivahtivalmentajan kanssa on hyvin erilainen,” sanoo uhreilupsykologi Niilo Konttinen. ”Se itse lajisuoritus on niin erilainen kuin kenttäpelaajilla ja lajisuorituksen vaatimukset ovat erilaiset. Sitä kautta tulokulma on erilainen, mitä kenttäpelaajien kohdalla. Maalivahti on kuitenkin pelin aikana yksin ja joudut itsesi kanssa tekemään töitä. Olet aika lailla omillasi pelin aikana.”

Niilo Konttinen toimii leipätyökseen KIHU:n urheiluspykologina ja lisäksi hän toimii tällä hetkellä yhteistyössä Tapparan kanssa. Vuosien varrella Konttinen on työskennellyt siis myös huippumaalivahtien kanssa.

”Se on luonnejuttu, että uskaltaa olla kiekon edessä ja ei väistele sitä,” sanoo Janne Laine. Hän on ollut yhdessä HIFK:n liigajoukkueen maalivahtivalmentaja Jan Lundellin kanssa rakentamassa HIFK:hon maalivahdeille polkua, jossa saman koulukunnan maalivahteja pystytään kasvattamaan edustusjoukkueeseen asti. Lisäksi hänellä on yhdessä Rolf von Hedenbergin kanssa maalivahtivalmennukseen erikoistunut yritys Entiset lupaukset ja hän toimii 17-vuotiaiden maajoukkueen maalivahtivalmentajana.

Maalivahdeista on tullut perhosia

Parissa kymmenessä vuodessa peli on muuttunut paljon, voisi sanoa, että isosti. Sen myötä maalivahtipelaaminenkin on muuttunut. Torjuntatyyleistä lähtien on perustat luotu aivan uusiksi. Vuosituhannen vaihteessa oli kahden koulukunnan veskareita. Toiset pysyivät pystyssä ja toiset pelasivat leveässä V-asennossa. Näitä viimeisiä kutsuttiin perhostyylin veskareiksi. Nykyään pystytyylin veskareita ei enää ole.

Kaukaloista eläköitynyt huippuvahti Juuso Riksman pelasi 16 vuotta ammattilaisena. Riksmanin saavutuksiin kuuluu muun muassa kaksi hopeaa Liigasta ja mestaruus HIFK:ssa keväällä 2011. Hän näki suuren muutoksen maalivahtipelin kehityksessä.

”Jossain vuoden 2000 paikkeilla vanhan liiton toispolvitorjunnasta alettiin jauhaa perhostyyliä, jossa molemmat polvet olivat jäässä, tuli kiekko mihin tahansa,” sanoo Riksman. ”Se oli ihan alkukantaista. Mutta pikku hiljaa alettiin vaan jauhaa ja tehtiin toistoja toiston perään. Alkuun se tuntui aika vaikealta.”

Juuso Riksman ehti 16 vuoden aikana edustaa kahdesti Porin Ässiä.
Kuva: Tomi Natri

Maalivahtipelaaminen on viimeisteltyä ja enemmän pieniä oikea-aikaisia liikkeitä. Viimeisimpänä maalivahtipelaamista on muuttanut Reverse VH eli kavereiden kesken RVH. Valtaosa tämän päivän huippumaalivahdeista käyttää sitä tekniikkaa. Tekniikalla viitataan siihen, miten veräjän vartija liikkuu tolppien läheisyydessä.

” RVH:ta en ole aina käyttänyt. Se tuli yleisemmin käytetyksi tekniikaksi muistaakseni viitisen vuotta sitten ja sen jälkeen kehittynyt entisestään,” Frans Tuohimaa sanoo. ”Nykyään se on varmasti yleisin tekniikka jalka tolpassa kiinni pelatessa. Tekniikassa erityisesti niin sanotun ankkurijalan, keskemmällä kenttää olevan jalan käyttö on kehittynyt. Sillä suunnataan ja kontrolloidaan asento niin, että jokaiseen suuntaan pääsisi vielä hyvin liikkumaan,”

Tuohimaa pelasi päättyneellä kaudella Liigaa Helsingin IFK:ssa. Edmonton Oilers varasi Tuohimaan seitsemännellä kierroksella vuoden 2011 varaustilaisuudessa. Hänellä on kokemusta kotimaan lisäksi Pohjois-Amerikasta.

Entiset lupaukset avaavat reverse-tekniikkaa.

”Vuosien varrella turha hötkyily on jäänyt pois. Olen aina arvostanut eleetöntä pelityyliä ja iän karttuessa myös taidot varmasti yhä paremmin sopeutuneet tähän. Liike parantunut joten kerkeää paremmin tekemään eleettömiä torjuntoja,” vastaa Tuohimaa, kun kysyn, miten hänen torjuntatyöskentelynsä on muuttunut vuosien aikana.

Tänä päivänä maalivahdit ovat kaikki suhteellisen eleettömiä. Heidän tekniikkansa on viimeiseen asti hiottu. Täydellisesti hiottuja eleettömiä koneita, jotka harvoin joutuvat venymään paraatipelastuksiin, mutta silloin, kun he venyvät, onko kyse maalivahdin virheestä.

”Maalivahdin tulee olla tietyllä lailla aika älykäs ja laskelmoiva nykyjääkiekossa. Peli on niin nopeaa ja niin paljon tehdään näköesteitä kiekon tielle, että maalivahdin pitää koko ajan seurata kiekkoa ja olla fyysisesti valmis nopeisiin kiekon ja pelaajien suunnanmuutoksiin,” sanoo Laine. ”Voi olla, että tulee näköeste ja nopea suunnanmuutos ja silti maalivahdin pitää löytää tiensä kiekon alle. Siinä korostuu maltti ja sijoittuminen, maalivahti on osannut hyvällä pelinluvulla ennakoida, että on oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.”

Silti huipullakin on vieläkin torjujia, jotka ovat pitäneet kiinni vanhasta, mutta silti pystyneet onnistuneesti modernisoimaan omaa pelityyliään.

Henrik Lundqvist, Jonathan Quick ja osittain Tuukka Rask, he ovat reaktiivisuuteen pohjaavia maalivahteja. Esimerkiksi Lunqvist pelaa huomattavasti syvemmällä kuin moni muu huippumaalivahti ja se pohjautuu siihen, että haetaan reaktion kautta torjuntaa,” sanoo Laine. ”Tykkään itse Tuukka Raskin pelistä paljon. Hän on pystynyt päivittämään moderniin, rauhallisempaan tekniseen pelaamiseen viime vuosina. Samalla hän kuitenkin tekee yhä räjähtäviä haastoja. Sen takia hän on tälläkin kaudella ollut yksi NHL:n huippumaalivahdeista.”

Manuel Neuer mullisti maalivahti pelaamisen jalkapallossa. Hän alkoi pelata kuin libero. Jääkiekossa maalivahti ei pysty osallistumaan peliin yhtä aktiivisesti kuin jalkapallossa, mutta jääkiekossakin kyse on nimenomaan kenttäpelaajien ja maalivahdin yhteistyöstä. Aiemmin eurooppalaiset veräjänvartijat eivät juuri osallistuneet peliin maalin takana, mutta tähän on tullut selkeä muutos.

”Nykyään yhä enemmän vaaditaan lähes jokaiselta maalivahdilta hyvää mailapelaamista. Itsellä myös vaikuttanut, kun on pystynyt pidemmän aikaa pelaamaan mailalla hyvin niin pelaajilla ja valmennuksella on tieto ja luotto siihen, että pystyn niin tekemään ja saan siinä vastuuta,” sanoo Tuohimaa.

Maalivahdin rooli puolustuksen johtajana on tärkeä. Maalivahti näkee pelin eri vinkkelistä kuin kenttäpelaajat.

”Ohjaan peliä pääsääntöisesti puheella. Maalivahti näkee kentän hyvin lähes kokoajan ja pystyy helposti kertomaan mistä suunnasta puolustajalle tulee karvaaja antamaan painetta tai minne paineen alla olevan pelaajan kannattaa pelata kiekko,” sanoo Tuohimaa.

Six foot rule – eli onko koolla väliä?

”Se on kiistaton etu, jos olet pitkä. Jos olet pitkä, sinulla on paremmat edellytykset päästä huipulle,” sanoo Laine.

Alle kuuden jalan pituiset maalivahdit eivät herätä kiinnostusta NHL-skouttien keskuudessa. Jos olet lyhyempi kuin 182-senttiä, mahdollisuutesi nousta aivan terävimmälle huipulle skouttien silmissä hupenevat. Poikkeukselliset lahjakkuudet nousevat esiin, koosta riippumatta.

”Juuse Saros on pienikokoinen huippuvahti. Hän ei tee teknisiä virheitä juuri lainkaan ja on sillä saralla mielestäni maailman paras maalivahti,” Frans Tuohimaa sanoo.

Kuva: Riku Laukkanen

Tuohimaan mainitsemalla Saroksella on erityisominaisuuksia, joiden avulla hän erottuu kollegoistaan.

”Saros erottuu luistelutaidollaan ja liikkeellään. Sellainen spatiaalinen kyvykkyys, että hahmottaa oman tilansa suhteessa ympäröivään tilaan niin hyvin, että pystyy juuri sopivasti haastamaan vastustajia tehden itsensä isoksi. Samalla hän kuitenkin ehtii alaviistoon, jos tulee nopea syöttö sivulle,” sanoo Laine. ”Se vaatii, että pelikäsitys, fysiikka ja liikkumistaito ovat hyviä, jos on pienikokoisempi veskari.”

Isommat maalivahdit pystyvät lukemaan peliä paremmin ja saavat helpommin anteeksi virheitä huonossa sijoittumisessa. Se on suuntaus, johon tänä päivänä ollaan selkeästi menossa. Maalivahtien koko on kasvanut, mutta samalla koon kasvaessa maalivahdit ovat entistä urheilullisempia.

”Nythän nämä jätkät ovat ihan timanttia. He ovat niin nopeita, vahvoja sekä kestäviä, että maalien tekeminen on vaikeaa. Ennen se oli rumasti sanottuna niin, että laitettiin pullukat maaliin ja heiteltiin palloa seinään,” sanoo Riksman. ”Sen takia he kipuilevat NHL:ssäkin, että jätkät ovat niin hirveässä kunnossa, että maaleja on yksinkertaisesti vaikea tehdä.”

”Itselläni on mittaa metri ja 88 senttiä. Miellän olevani aika standardimitoissa nykymaalivahdiksi. En mikään hujoppi, mutta en pienikään,” sanoo Tuhoimaa. ”Tottakai, koko auttaa. Saa helpommin anteeksi pieniä teknisiä virheitä ja pelatessa itsensä ulos jostain tilanteesta, on ulottuvuudella vielä mahdollista pelastaa tilanne. ”

Pienikin maalivahti voi pärjätä tänä päivänä, mutta pärjätäkseen pienemmän on tunnistettava omat vahvuutensa. Pienemmällä on oltava selkeä erityisominaisuus, millä hän erottuu kilpailijoistaan. Laine korostaa monilajisuutta ja monipuolisuutta maalivahtien harjoittelussa. Olen aiemmin kirjoittanut monilajisuudesta, juttuun voi tutustua täällä.

”Kyllä ne, jotka ovat kentälläkin parhaita niin kyllä he ovat maalissakin parhaita. Eniten merkitsee motorinen kyvykkyys ja liikunnalliset taidot,” Laine sanoo. ”Kukaan ei maalivahdiksi synny vaan se on hyvää liikunnallisuutta ylipäätään.”

Vaikka koolla on väliä ja se auttaa siinä, että NHL-skoutit huomaavat sinut niin myös lyhyet maalivahdit voivat pärjätä. Janne Laine näkee, että Pasi Nurmisen kaltaisille katujätkämäisille taisteiljoille on aina tilausta tolppien välissä:

”Tuoreessa InGoal-Magazinen haastattelussa Las Vegasiin siirtynyt ruotsalainen kulttimaalivahti Robin Lehner nosti pinnalle keskustelua reverse-tyylin haitoista ja kulmikkuudesta. Maalissa voi edelleen pelata monella tapaa ja luovuuttaan voi käyttää huipputasollakin,” sanoo Laine. ”Lopulta veskaripelissä pärjää aina myös tällaiset tyypit kuin Pasi Nurminen, Robin Lehner tai Ron Hextal, joilla halu syödä kiekot on ihan hirveä. Heille on aina tilaa, vaikka se tekniikka tai pelityyli olisi vähän repaileisempi. Kun sinulla on tarpeeksi halua ja ballsseja niin voit dominoida, vaikka tekniikkasi ei olisi täysin viimeistelty joka tilanteessa.”

Maalivahdin tärkein lihas

”Kun pelasin Jokereissa niin Doug Shedden sanoi, että hänestä tuntuu, että kiekko on rantapallon kokoinen. Ihan sama, mitä sä teet niin olet aina tiellä,” sanoo Juuso Riksman. ”Sitten, kun tulee sellaisia fiiliksiä itselleenkin niin jotenkin se vire vaan syntyy.”

Joskus tuntuu kuin maali maalivahdin takana olisi kuin noiduttu. Veskari tuntuu ehtivän jokaisen kiekon tielle ja voittaa joukkueelleen yksin otteluita. Silloin voi sanoa, että maalivahti on vireessä. Se, mistä tämä mystinen vire syntyy on jotain, mitä maalivahdit eivät osaa itsekään selittää.

”Flow-tilaa on jopa vaikea sanoin kuvailla. Se on tila jossa keskittyminen on täysin hetkessä ja kaikki vaikeatkin asiat tuntuu helpolta. Moni sanoo että tuntuu kuin peli hidastuisi. Itsellä ehkä enemmän ajatus selkeytyy ja nopeutuu. Tätä täytyy torjunta torjunnalta rakentaa joka pelissä erikseen. Toki edeltävät hyvät ottelut saattavat helpottaa tilaan pääsyä,” sanoo Frans Tuohimaa.

Jos puolustus edessä vuotaa kuin vene, jossa ei ole tappia on maalivahdinkin vaikea päästä omalle tasolleen.

”Jos puolustajat sooloilevat eivätkä tee sovittuja asioita niin veskarillakin tulee äkkiä äitiä ikävä,” sanoo Riksman. ”Mutta jos yhteispeli puolustuksen kanssa toimii ja lumipallo lähtee liikkumaan oikeaan suuntaan niin sitä ei pysäytä oikein mikään. Silloin ei haittaa, vaikka vatsalla olisi ylimääräistä höttöä.”

Maalivahdin vireeseen tarvitaan koko joukkueen tukea. Silloin, kun joukkue edessä tekee sovittuja asioita on maalivahdinkin helpompi päästä peliin kiinni. Maalissa pelaaminen on kiinni paljon henkimaailman asioista. Usein maalivahdit jäävät kiinni rutiineihinsa, joita toistavat pelistä, viikosta ja vuodesta toiseen. Aina tämä ei kuitenkaan takaa täydellistä suoritusta.

”Samalla tavalla kenttäpelaajallakin on omia rutiineja, joiden kautta he rakentavat ja pitävät yllä omaa suoritustilaansa. Rutiinien tarkoitus on, että niiden kautta urheilija pystyy rakentamaan suoritustilan. Joskus sinun täytyy irtaantua rutiineista, että saat sen suoritustilan rakennettua,” sanoo Konttinen. ”Joskus tekee hyvää rikkoa rutiineja, että saisi rakennettua parhaan suoritustilansa.”

Maalivahdit ovat aiempaa atleettisempia urheilijoita ja harjoittelu on tänä päivänä muutakin kuin pallon heittelyä seinään tasapainolaudan päälle. Keskivartalon merkitys on korostunut ja se on nykyaikaisen veskarin tärkein lihasryhmä.

Kuva: Riku Laukkanen

”Tärkein fyysinen ominaisuus on sellainen tietynlainen fyysinen periksiantamattomuus,” sanoo Laine.

Tarkoitatko, että maalivahdin tärkein ominaisuus on korvien välissä, kysyn. Laine on hetken hiljaa ja vastaa:

”Niin.”

Petri Lajunen allekirjoitus

Tietoa kirjoittajasta

Petri Lajunen

Olen isä, opettaja ja opiskelija. Intohimojani ovat kirjallisuus ja lukeminen sekä urheilu ja melkein kaikki maan ja taivaan väliltä ja niidenkin tuolla puolen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s